lauantai 15. syyskuuta 2012

Tommi Melender: Ranskalainen ystävä

"Kaksitoista naista rivissä."


WSOY 2009. 237 s.

Kiinnostuin orastavasti Tommi Melenderin Ranskalaisesta ystävästä jo sen julkaisuvuonna, 2009. Sitten unohdin koko romaanin. Nyt törmäsin siihen uudelleen ja luin sen. Romaanin takakansiteksti on ongelmallinen. Sen perusteella romaanista syntyy liian eteerinen, jopa lälly odotushorisontti. Särmä puuttuu.

Itse kertomuksessa, kerronnassa ja henkilöhahmoissa särmää kuitenkin on. On arkea: päähenkilö Joel Raennon osalta tyhjänpäiväinen konsultintyö, vanheneva äiti ja ongelmainen hulttioveli. On tunnelmointia ja korkeakulttuuria: matka ranskalaiseen pikkukaupunkiin (joka tosin ei täytä odotuksia vaan osoittautuu toisenlaiseksi) sekä Gustave Flaubert, 2000-luvun (post)moderni ahdistus ja kaipuu 1800-luvulle, yksinkertaisempaan elämään. Sisällöllisten piirteiden lisäksi myös kerronnassa on tehoa. Melender käyttää yllättäviä pikku groteskiuksia. Päähenkilön tympääntynyttä mielentilaa saattaa esimerkiksi kuvata se, että hän sillalla jokea ylittäessään toteaa joen löyhkäävän "pesemättömälle pillulle". Ja sitten taas palataan vaikkapa moraalikysymyksiin, pohtimaan hyvyyden ja pahuuden olemusta.

Romaanin päähenkilö on siis suomalainen Joel Raento. Hän on hyväpalkkainen paskanpuhujakonsultti, joka jollain lailla palaa loppuun työssään - näkee työnsä moraalittomuuden ja tyhjyyden ja päättää paeta elämästään ennen kuin julkisuus tekee saman havainnon hänestä. Työnsä tyhjänpäiväisyyttä Joel havainnoi näin: "Julkisuus oli käypää valuuttaa siinä missä raha. Olin edustavinani vastakulttuuria, vaikka palvelin elämysteollisuutta. Puhuin luovuudesta ja omaperäisyydestä, mutta en koskaan sanonut mitään luovaa tai omaperäistä. Minulla ei ollut siihen varaa, koska kaikki luova ja omaperäinen herättää aluksi vihaa ja vastustusta, loukkaa ja iljettää." Syntynyt kuva ei ole mairitteleva.

Työelämän kritiikkiä on romaanissa muuallakin. Kun Joel on jättänyt Suomen taakseen ja asettunut ranskalaiseen pikkukaupunkiin Aronvilleen, hän ongelmatilanteessa soittaa firmakaverilleen Magnukselle Suomeen: "Soitin Magnukselle, joka heräsi työhuoneensa sohvalta ja kertoi puurtaneensa pikkutunneille Intiaanileirin tuotantoon liittyvien sopimusasioiden kimpussa. En kiitellyt hänen uutteruuttaan eikä hän odottanutkaan minun kiittelevän. Jokainen päättää itse, kelle tai mille itsensä orjuuttaa. Jos Magnus halusi luopua yöunistaan järjestääkseen työttömät meklarit metsään leikkimään inkkaria, se oli hänen asiansa." Jokainen siis päättää itse, kelle tai mille itsensä orjuuttaa. Joelin tapauksessa "orjuudesta" "vapauteen" lähtemisen mahdollistaa menestynyt firma, rahaongelmia ei siis ole. Tässä mielessä Ranskalaisen ystävän juonen Joelin osalta mahdollistaa trendikäs downshiftaaminen - kyseessä on henkilö, jolla on sellainen varallisuus ja asema, josta voi asettautua leppostelemaan.

Konsulttikeikkojen lisäksi Joel on myös jonkinlainen kirjailija. Hän on julkaisuut tekstin nimeltä Penisdialogeja - siitä on tullut suosittu ja sitä on esitetty myös ulkomailla, mutta se edustaa Joelille yhtä valheellista tekoa kuin mikä tahansa konsulttikeikka. Kirjailijajulkisuus saattaa mahdollistaa pääsyn naisten hameenhelmojen alle, mutta mitään ylpeyttä Joel ei tekstistään tunne, pikemminkin häpeää. Kirjailijuutta romaani kommentoi Joelin suulla seuraavasti: "Kun luopuu arkiminästään ja omaksuu itselleen kirjailijaminän, voi hakea kostoa ja hyvitystä sille kaikelle, mikä painaa rintaa lyijypunnusten tavoin." Kommentti vaikuttaa romaanin kokonaiskerrontaan suhteutettuna ironiselta kommentilta, mutta Joelin suusta totuudelta.

Aronville vaikuttaa Joelista tympeältä, sulkeutuneelta ja uhkaavaltakin. Hän kuitenkin tutustuu paikalliseen Marceliin, josta tulee hänelle "ranskalainen ystävä". Marcelin kautta Joel saa näkymän pahuuden maailmaan - syrjäytymiseen, epäonneen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Marcelin kautta romaani pohtii hyvyyden ja pahuuden suhdetta: "Kuinka paljon yksi laupeuden teko painaa kaiken synnin ja saastan keskellä? Oliko minulla ylipäänsä syytä auttaa Ludmila pakoon? Mistä tiedän, vaikka hän olisi niin paha ihminen, että olisi sietänyt päätyä siinä kontissa Amerikkaan. Hän voi olla lastensurmaaja, kotienrikkoja tai tuhopolttaja. Mistä tiedän, vaikka häntä etsittäisiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kenties jossain Itä-Euroopan kolkassa on pelto täynnä ruumiita hänen jäljiltään. Mitä oikein kuvittelin? Että voin pelastaa toisen ihmisen?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti