lauantai 16. helmikuuta 2013

Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia

 

"Ihan kuin elokuvan Platoon - Nuoret sotilaat vanha tuttu juliste", minä mietin mielessäni.


Like 2013. Arabiankielinen alkuteos Utopia, 2009. Suom. Sampsa Peltonen. 202 s.

Ahmad Khalid Tawfiqin romaani Utopia on dystopia siitä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen rikkaisiin ja köyhiin kärjistyy äärimmilleen. Utopia sijoittuu Egyptiin. Romaania lukee jossain määrin arabikevään kontekstissa, mutta kertomus on yleispätevä vaikkakin äärimmäinen.

Utopia on rikkaiden aidattu siirtokunta, jonka ulkopuolella levittyy köyhyyden maailma, josta utopialaisilla on lähinnä kuvitelmia ja ennakkoluuloja, he eivät tiedä siitä juuri mitään. Utopia  on rajattoman rikas alue, niin rikas, ettei rahalla ja omaisuudella ole mitään merkitystä, kaikki on saatavilla. Utopialaisnuoriso elää loputtomassa tylsyydessä, johon hetkellistä sisältöä tuovat väkivalta, porno ja huumeet. Mikään ei tunnu miltään, päivät ovat pitkiä ja sisällyksettömiä eikä elämällä ole mitään suuntaa. On kuitenkin yksi teko, jonka ajatteleminen saa sydämen läpättämään jännityksestä: metsästysmatka Utopian muurien ulkopuolelle, Toisten pariin... Metsästys on miehistymisriitti, ainoa teko, joka täyttää kapinan kriteerit Utopiassa, jossa kaikki on saavutettavissa.

Tyyliltään kuin myös osin kompositioltaan Utopia tuo mieleen William Goldingin Kärpästen herran (1954). Kärpästen herrassa joukko koulupoikia haaksirikkoutuu autiolla saarelle, paikkaan, jossa yhteiskunnan säännöt eivät päde; mukana ei ole opettajia, poliiseja tai vanhempia, ei mitään instituutiota tai auktoriteettia edustavia tahoja. Niinpä poikien täytyy luoda itse pelin, selviämisen ja olemassaolon säännöt. Utopiassa moraali, niin Utopian siirtokunnassa kuin Toisten kaupungissa siirtokunnan muurien ulkopuolella, on syntynyt samankaltaisella tavalla. Sekä rajattomassa rikkaudessa (jossa kaikki on mahdollista) kuin myös rajattomassa köyhyydessä (jossa omalla tavallaan kaikki on mahdollista sikäli että mikään ei ole mahdollista) on mahdollisuus valita hyvän ja pahan välillä. Hyvyys rakentuu luottamukselle ja pahuus epäluottamukselle, ja tilanteesta riippuen jompikumpi toimii parempana selviytymisstrategiana.

Utopia on yhtä lailla raadollinen romaani kuin Kärpästen herra, kumpikin on kannanotto ihmisyyteen. Millainen kannanotto - sen päätteleminen jää lopulta enemmän lukijan pohdittavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti