perjantai 3. huhtikuuta 2015

Lauri Eirola: Assurin kehrä



"Poikani Asarja, en ole koskaan nähnyt sinua omin silmin mutta ajattelen sinua usein."


Like 2015. 404 s.

Romaanien lukemisessa parasta on se, että lukijana pääsee osaksi itselleen aivan vierasta maailmaa - ja toisinaan se maailma, vastenmielisistä piirteistäänkin huolimatta, on sellainen, josta ei haluaisi astua takaisin reaalitodellisuuteen. Lauri Eirolan historiallinen esikoisromaani Assurin kehrä on juuri tällainen romaani.

Assurin kehrä sijoittuu Lähi-itään. Se kertoo Assyrian valtakunnan lopun ajoista ja Babylonian valtakunnan noususta 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Päähenkilönä on Assurin kaupungista kotoisin oleva Naramu, ja niin romaanin miljöössä ja ajankuvassa kuin myös kerronnassa on paljon yhtäläisyyksiä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen (1945) kanssa.

Romaani noudattelee kehyskertomus-sisäkertomus-rakennetta. Kehyskertomuksessa vanha, kuolemaa lähestyvä päähenkilö Naramu kirjoittaa kirjettä pojalleen Asarjalle. Sisäkertomuksessa, romaanin varsinaisessa tarinassa, lukija pääsee seuraamaan Naramun lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia, kulkemaan niin Assurin, Babylonian kuin Ninivenkin kaduilla ja havainnoimaan kansojen vallantuntoa ja sortumista ja murtumista:

"Jumalamme Assurin tunnus on kivinen kehrä. -- Se pyörii ikuisuuksiin ympyrää kuin aurinko. Yhä uudelleen päivä nousee ja päivä laskee, eikä mikään muutu. Jokainen päivä, jokainen ihmiselämä ja jokaisen kansan tarina noudattaa tätä lakia. Auringonnousu ja auringonlasku, syntymä ja kuolema, suuruus ja häpeä seuraavat toisiaan, kuten ovat aina seuranneet. Mutta kaunempia hetkiä ovat auringonnousu ja auringonlasku."

Assurin kehrä on toisaalta päähenkilön näkökulmasta kehityskertomus, toisaalta seikkailukertomus ja katsaus Lähi-idän historiaan ja kulttuureihin, mutta mielestäni ennen kaikkea tarina, joka paljastaa sen, kuinka ajasta ja kulttuurista toiseen ihmisyys ja inhimilliset pyrkimykset ja tavoitteet kuitenkin pysyvät samoina. Assurin kehrässä on siis vallanhaluineen, rakastumisineen ja pettymyksineen paljon samaa kuin nykyajassa. Aikaa ei voi kuitenkaan siirtää taaksepäin tai elää uudelleen:

"Myös minä muistelin kaiholla auringon kirmaltelua Tigris-virrassa muurien edustalla, iloista kilkettä sepän pajassa, kauppiaiden täyttämiä katuja, äitiäni, isääni ja sisariani. Tiesin kuitenkin, ettei maailmaa voinut palauttaa sellaiseksi kuin se oli ollut, eikä lapsuutemme onni odottanut meitä siellä, minne olimme menossa."

Romaanin miljöökuvaus hengittää eloon muinaiset kaupungit. Lukijalle annetaan mahdollisuus elää Assurin kujat ja rannat lapsi-Naramun rinnalla, kokea raaka sota ja kuolema useaan otteeseen erinäisissä taisteluissa, päästä Babylonian kuninkaanpalatsiin tarkastelemaan Nebukadressasin suosion ailahtelevaa suuntautumista ja jännittää Naramun rinnalla, mihin suuntaan kohtalo reittiä ohjaa. Mukana on myös sivuhenkilöiden tarinoita omasta elämästään, ja näiden tarinoiden kautta romaanissa on läsnä myös aikansa naiskuva, eikä kaikki havainnointi aina suodatu nuoren Naramun näkökulmasta.

Assurin kehrä on historialliselta miljööltään kiehtova romaani ja samalla ajaton kuvaus ihmisyydestä. Romaani luo maailman, johon palaisi mielellään takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti