Marsipaania - Slovenialaista nykyrunoutta

Mansarda 2009. Suom. & toim. Kari Klemelä ja Jouni Inkala. 174 s.

On kiinnostavaa tutustua itselle tuntemattomien kielialueiden kirjallisuuteen, ja tässä tarkoituksessa Marsipaania-runoantologia on oivallinen ikkuna slovenialaiseen nykyrunouteen. "Nykyrunous" tässä suomennoskokoelmassa tarkoittaa 1900-luvulla syntyneiden runoilijoiden tuotantoa, ja kokoelma esittelee kaksitoista runoilijaa. Suomentajien alkupuheessa runpoilijarajaus perustellaan sillä, että kokoelmaan on valittu siten, että "mukana ovat kaikki Suomessa vierailleet slovenialaiset runoilijat (kokoelma on painettu vuonna 2009 ja rajaus ei ota lukuun kahta runoilijaa, joiden tuotannosta on julkaistu erillinen kokoelma).

Iztok Osojnikin (s. 1951) runoista moni on kriittinen ja otteeltaan (itse)ironinen. Hänen runoissaan seikkailee henkilö nimeltä Herra Tänään. Herra Tänään on usein tekemisissä kirjallisuuden ja kulttuurin kanssa. Runossa nimeltä Lehdistötilaisuus Herra Tänään osallistuu lehdistötilaisuuteen, jossa esitellään runoja, "-- kahden suuren ja yhden vähemmän suuren / maailmankuulun runoilijan valittuja runoja". Herra Tänään tarkkailee tilaisuuden kulkua ja tunnelmaa ja päätyy pohtimaan runouden merkitystä, joksi hän tilaisuuden perusteella havaitsee sen, että se on "-- Tulla esitellyksi / jonkin maalaiskaupungin pikku kirjakaupassa. / Harmaana syyspäivänä, / odoteltaessa kahvia". 

Toinen kirjallisuuteen, runouteen ja eritoten kääntämiseen kantaa ottava runo Osojnikilta on Kuuluisan henkilön käännös. Jo runon nimi kertoo näkökulman, mutta sisältö ottaa kantaa kääntämisen vaikeuteen - tai helppouteen:

Herra Tänään, vähäpätöinen runoilija,

Anatolaista, laski kirjan kädestään

ja sanoi:

Olette onnellisessa asemassa, koska ette ole 

aiemmin tunteneet Kaldasianin runoutta

(samaa on sanottava Ashburysta).

Sillä näiden käännösten perusteella 

ette saa koskaan tietääkään,

mistä te onnettomat olette jääneet paitsi.

Tone Škrajenecin (s. 1953) runoissa on kiinnostavia vastakkainasetteluja ja rinnastuksia. Esimerkiksi runo haavat käsittelee elämän jättämieä jälkiä ja kyvyttömyyttä puhua niistä, kyvyttömyyttä kohdata. Tässä runossa "kävelen päällystettyä tietä. / edessäni on rauha, / takanani traktori". Kuten lainatuista säkeistä ja runon nimestä huomaa, Škrajenec käyttää vain pieniä kirjaimia.

Marsipaania-kokoelman runoilijaesittylyissä Aleš Štegerin (s. 1973) todetaan kuuluvan Slovenian nuoren runoilijapolven merkittävimpiin edustajiin. Štegerin runoista minua eniten koskettavat Pähkinä ja Peruna. 

Pähkinä-runossa puhutellaan sinää, joka "Olet jäänyt tyhjin käsin ja käsissäsi on pähkinä." Runo rakentuu paradokseille ja metamorfoosille, jossa sinän ja pähkinän rajat sekoittuvat. Peruna puolestaan alkaa säkein "Peruna muistaa mullan paremmin kuin sen nostanut viljelijä / painajaisensa". Sitten siirrytään taas sinutteluun: "Hänen otsansa kesannosta sinä synnyt ja syöt hänen perunansa / uudelleen." Runon lopussa "Meitä erottavat vuosisadat haihtuivat nopeammin kuin / koloradokuoriainen ryömii esiin. / Sen aika on vasta alkamassa, ja sinulla on aina vähemmän perunaa". Štegerin runokuvat ovat yllättäviä, raikkaita ja osuvia.