sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Oranki Art @ Oranki, Pello


Oranki Art on ympäristötaidenäyttely keskellä metsää. Projekti on aloitettu vuonna 2001 ja tällä hetkellä näyttelyalue on yli kilometrin mittainen ja mukana on noin kahdeksankymmentä teosta.

Kokonaisuus on monipuolinen, kiinnostava ja puhutteleva.

Osa teoksista on humoristisia ja helposti metsästä erottuvia, kuten saksalaisen Susanne Stiegelerin Väärä laskeutumispaikka (2014):


Osa teoksista puolestaan vaatii tarkempaa ympäristön tarkkailua ja havainnointia. Tällaisesta teoksesta esimerkiksi sopii alankomaalais-ruotsalaisen Hannah Streefkerkin To Patch (2013). Ensin huomaa yhden...


...ja sen jälkeen havaitsee paikattuja puita koko laumallisen:


Metsäinen ympäristötaidenäyttely saa katsomaan metsää uusin silmin, ja vaikka Oranki Artissa on kartta, johon on selvästi merkitty tosten sijainnit ja nimet, niiden löytämisen riemu on erilaista kuin seinien sisään suljetussa taidenäyttelyssä.


Oranki Artissa yksi taiteilija nousi kiistatta ylitse muiden erittäin intensiivisillä ja vaikuttavilla teoksillaan, nimittäin Essi Korva. Korvan teoksissa on tunnistettava tyyli ja ne ovat puhuttelevia, suorastaan seisauttavia. Eksynyt (2012) tuo mieleen Hugo Simbergin Haavoittuneen enkelin tai toisaalta suomalaisia kansansatuja tai metsään liittyviä uskomuksia. 


Loputon putous (2015) on taas jotain, mitä ensin vain häämöttää kangasmetsärinteessä...


...ja kun kävelee sen luokse, se peljastuu rinteeseen kaivautuneeksi tai osin hautautuneeksi naishahmoksi. Tämä teos sai minut ajattelemaan tänä kesänä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ollutta reportaasia Suomessa kadonneista ihmisistä ja siinä eritoten yhtä tarinaa, joka kertoi naisen ruumiista, joka oli löydetty metsästä. Nainen oli ollut osin kaivautuneena maahan ja suojautuneena jonkin puupinon alle, eikä hänellä löydettäessä ollut mitään henkilöllisyyspapereita. Vuosien selvitystyön jälkeen ilmeni, että nainen oli Keski-Euroopasta, muistaakseni Saksasta - ja hän oli lähtenyt perheensä luota, laittanut välit poikki, saapunut Suomeen, jättänyt tavaransa bussipysäkille ja kävellyt metsään. Loputon putous? Miksipä ei niinkin: mikä saa ihmisen toimimaan tuolla tavoin?


Loputon putous sain minut ajattelemaan masennusta ja luovuttamista, kuolemaa ja katoamista, mutta toisaalta naishahmo makaa ikään kuin sikiöasennossa maan povessa - teokseen liittyy mielestäni myös lohdullisuutta.

Oranki Artissa on esillä useita Essi Korvan teoksia, jotka kaikki ovat vaikuttavia. Ja vaikuttavimmillaan ne ovat juuri metsässä, joten en tee teoksista enempää juonipaljastuksia. Essi Korvan internetsivuilla todetaan, että "hänen veistoksensa ovat tunteiden muotokuvia". Se on erittäin osuvasti sanottu. Essi Korvan töitä haluaisin mielelläni nähdä lisää.

Yksi osa Oranki Artin hauskuudesta oli taideteosten nimien arvaaminen. Osuvia ovat muun muassa tämä humoristisen ironinen Jyrki Siukosen Kauhalla otettu, lusikalla annettu (2014)...


...ja tämä Kari Södön Sukujuhlat (2016), jossa eriväriset kepukat piilottelevat kukin oman puunsa takana riittävän kaukana muista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti