sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ayako Miura: Rakkauden sola



"Siitä ei pääse mihinkään, että sinä olet ihan kuin äitisi - et vain näöltäsi vaan myös luonnoltasi."


SLEY-kirjat Oy 1980. Suom. englanninnoksesta Shiokari pass Helinä Kuusiola. Japaninkielinen alkuteos Shiokari tooge. 303 s.

Ayako Miuran romaani Rakkauden sola tuntuu osin ihanan vanhanaikaiselta tarinalta, osin se sortuu olemaan liian alleviivaava tai suorastaan osoitteleva ja sikäli nuortenkirjamainen. Tarinan päähenkilö on Nobuo Nagano, jonka elämää seurataan lapsuudesta aikuisuuteen.

Rakkauden sola on kasvukertomus, jonka keskiössä on elämänfilosofinen pohdinta. Sikäli romaanista tulee mieleen Hermann Hessen tyyli, ja hänen romaaneistaan ehkä eritoten Demian (1919). Lapsuudessaan Nobuo käy keskusteluja eritoten isänsä kanssa, sillä perhe koostuu vain Nobuosta, isästä ja ankaran oloisesta isoäidistä:

"'Niin, kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Tavallisten ihmisten ei tarvitse välttämättä olla sen huonompia kuin ylhäistenkään. Päinvastoin. Mikäli jompikumpi syyllistyy murhaan tai muuhun rikokseen, ylempisäätyisen vastuu ja syyllisyys on suurmepi', selitti Nobuon isä. Hänen puheessaan oli terävä sävy. Nobuo ei ollut uskonut, että hänen isänsä osaisi olla niin ankara. Mutta kaikista isän sanoista Nobuota hämmästytti eniten sanonta, että 'ylempisäätyisen vastuu on suurempi'. Nobuo oli kasvanut siinä uskossa, että ylhäisöön kuuluvat olivat ilman muuta parempia ihmisiä. Se oli ollut hänelle yhtä ilmiselvää kuin että lumi on valkeaa tai tuli on kuumaa."

Koulussa Nobuo ystävystyy Yoshikawa-nimisen pojan kanssa. Ystävyydestä muodostuu Nobuolle elämänmittainen ja tärkeä, ja Yoshikawan kanssa Nobuo käy useita avoimia keskusteluja niin moraalista, uskonnosta, seksuaalisuudesta kuin filosofiastakin:

"Ilmeisesti joidenkin katsomustapojen mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Joidenkin ihmisten mielestä ovat inhimilliset olennot ja koirat ja kissat kaikki täsmälleen samanarvoisia, ne eivät ole muuta kuin eläimiä. Ja kuoltuaan kaikki häipyy tyhjyyteen. Toisaalta on ihmisiä, jotka elämässään syvästi tiedostavat sen että heidän oma persoonallisuutensa on äärettömän tärkeä."

Nobuosta kasvaa siis pohdiskelija, joka ymmärtää kirjallisuuden tärkeyden:

"'Nobuo, aikuisenakin sinulle tulee olemaan vaikeaa ilmaista puheessa tai kirjoitettuna kaikkea minkä tunnet. Mutta kuulijat on saatava tajuamaan muutakin kuin se mikä varsinaisesti sanotaan. - - Vilpitön sydän loistaa ihmisen sanojen läpi ja välittyy hänen kasvoistaan toisille. - - Mutta sille ei voi mitään, että ihmiset ovat luonnostaan erilaisia. Jotkut eivät käsitä sinun tuntemuksiasi, ja sinä vuorostaan et käsitä toisia. Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä.'
        'Minun on luettava enemmän kirjoja', tuumi Nobuo. 'Sitten opin ehkä sanomaan mitä ajattelen.' Siitä lähtien hän keskittyi lukemiseen, ja kirjat antoivat hänelle osan omasta itsestään."

Romaanissa kiehtovaa on japanilaisen tapakulttuurin kuvaus. Nobuon pohdinnoissa asetetaan vastakkain Japanissa perinteinen buddhalaisuus ja länsimainen tuontitavara, kristinusko. Yllättäen molempien uskontojen edustajia löytyy Nobuon lähipiiristä, mikä järkyttää hänen maailmankuvaansa. Tätä kontekstualisoidaan romaanissa sillä, että Japanissa kristinusko on ilmaisesti toisaalta koettu uhkaksi perinteitä ja buddhalaisuutta kohtaan, toisaalta kristittyjä on halveksuttu ja kristinsukoa on pitänyt harjoittaa salassa.

Elämänfilosofinen pohdinta saadaan kuitenkin valotettua romaanissa monelta suunnalta, mikään uskonto tai ratkaisu ei näyttäydy mustavalkoisessa valossa, vaan suuntaa elämäänsä etsiessaan Nobuo toisaalta keskustelee erilaisista vaihtoehdoista monen eri henkilön kautta, toisaalta pohtii paljon asioita itsekseen ja lukemiensa teosten valossa:

"Nobuo rupesi pohtimaan sanaa 'välttämättömyys'. Johtuiko hänen olemassaolonsa välttämättömyydestä vai oliko se vain sattuma?"

Romaanin kiehtova vanhanaikaisuus rakentuu mielestäni juuri siitä, kuinka Nobuolla on aikaa miettiä suuria kysymyksiä ja kuinka hän uppoutuu tutkiskelemaan ja pohtimaan yksittäisiä käsitteitä, sanoja tai lauseita muodostaakseen oman tulkintansa niistä. Tällainen hidastempoinen, uppoutuva ajattelu tuntuu olevan hyvinkin kaukana nykyisestä elämänmenosta, jossa ajatusten kohteet vaihtuvat nopeasti, mielenkiinto suuntautuu hetkellisesti milloin mihinkin ja harvoin pysähdytään miettimään asioita sen syvällisemmin - koska asioita, joista pitää olla mielipide tai kanta, on niin paljon ja ne ovat kiinnostavia vain ohimenevän, lyhyen hetken ajan.

Rakkauden sola on lopulta eetokseltaan vahvasti kristillinen romaani, mikä osin tuntuu osoittelevalta, jopa kulttuurilselta kolonialismilta. Romaanin nimen merkitys aukeaa lopussa todella rautalankaisella tavalla, ja loppuratkaisun moraalinen opetus tuntuu yliampuvan allegoriselta ja intertekstuaaliselta, jopa naiivin typerältä.

Kokonaisuudessaan Rakkauden solassa on kuitenkin paljon hyvää ja kiinnostavaa, ja hidastempoisuudessaan romaanin lukeminen tuntuu aikamatkalta menneeseen.


* * *

Lukuhaaste 2016:

3. Kirjassa rakastutaan
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maiseman - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
44. Kirjassa joku kuolee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti