sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Paolo Giordano: Ihmisruumis



"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille."


WSOY 2014. Suom. Helinä Kangas. Alkuteos Il corpo umano, 2012. 334 s.

Pidin paljon Paolo Giordanon esikoisromaanista Alkulukujen yksinäisyys (2010) ja ilahduin löydettyäni häneltä toisenkin suomennoksen. Ihmisruumiin tyylissä ja sisällössä onkin paljon samaa kuin Alkulukujen yksinäisyydessä: henkilöhahmot ovat samaan tapaan erillisiä ja yksinäisiä.

Ihmisruumis on mielestäni ennen kaikkea moderni sotaromaani. Keskeiset hahmot ovat italialaisia sotilaita ja keskeiset tapahtumat sijoittuvat Afganistaniin, vaikka henkilökuvausta toki syvennetään italialaisella lapsuudella ja nuoruudella ja romaanin loppuosan tapahtumat sijoittavat sotakomennuksen jälkeiseen aikaan ja Italiaan.

Ihmisruumista voisi pitää jonkinlaisena nykyajan tuntemattomana sotilaana. Afganistanin pölyisessä aavikkotukikohdassa asuu liuta erilaisia ja eripersoonaisia miehiä. Romaanin alkuosa keskittyy kuvaamaan tukikohdan arkea ja henkilösuhteita.

Romaanin toiminnallinen ydin on sen toinen osio, joka kuvaa yhtä, henkilöhahmojen elämän muuttavaa ja mullistavaa operaatiota.

Romaanin ydinkysymykset tiivistyvät Afganistanista palanneen sotilaan itselleen esittämissä kysymyksissä romaanin kolmannessa osiossa:

"Oli helpompaa tilata lääkettä armeijan laskuun, sen verran pakkauksia, että niillä pärjäsi pitkään. Pilleri päivässä, ja kukin niistä pyyhki pois kysymyksen, johon en ollut koskaan saanut vastausta: mikä on perhe? miksi sota puhkeaa? kuinka miehestä tulee sotilas?"

Vaikka romaanin henkilöhahmot toisaalta kärsivät juurettomuudesta, irrallisuudesta ja osin myös elämän merkityksettömyydestä kukin tavallaan, on heillä kaikilla kuitenkin myös menneisyys, joka pitää heitä tiukasti otteessaan. Tämä tiivistyy kohtauksissa, joissa henkilöhahmot ovat tekemisissä lapsuutensa ja nuoruutensa paikkojen ja ihmisten kanssa:

"Olin tuonut mukanani [lapsuudenkotiini] pyyhkeen ja nesessäärin, jossa pidin hammasharjaa. Panin ne aina käytön jälkeen takaisin matkalaukkuun. Minusta ei ollut mukava jättää mitään minulle kuuluvaa kylpyhuoneeseen tai muuallekaan. Jokaisen huonekalun pinta oli niin menneisyyden kyllästämä, että se olisi varmasti imaissut tavaran siinä paikassa ja siirtänyt sen toiseen ajalliseen ulottuvuuteen, saavuttamattomiin."

Ihmisruumis on toimiva lukuromaani.

***
Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
32. Kirjassa on myrsky
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
44. Kirjassa joku kuolee

maanantai 23. toukokuuta 2016

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia



"Minun isäni kävi kauppaa."


Otava 2008. 253 s.

En juuri lue novelleja, minkä voi huomata siitäkin, että tämä on bloggamisurani aikana (alkaen toukokuusta 2012) toinen lukemani novellikokoelma. Olen pikemminkin laajan proosan ystävä, mutta Juha Itkosen Huolimattomia unelmia oli silti miellyttävä lukukomeus.

Temaattisesti Huolimattomia unelmia on eheä teos. Kokoelman novellit valottavat elämän oivalluksen ja näkemisen hetkiä.

Novellissa Olosuhteet päähenkilö, keski-ikäinen elämänmuutoksen tehnyt nainen, analysoi ja havainnoi sitä, kuinka ihmisellä on tapana kuvitella elämän onnen hetkien jatkuvan ikuisesti - ja kuinka elämä kuitenkin aina väistämättä muuttuu toisenlaiseksi, kuinka onni on pakenevaista ja häilyväistä, kuinka Herakleitoksen sanoin samaan virtaan ei voi kahdesti astua:

"Maailmat katosivat. Elämä jatkui, mutta kokonaiset maailmat katosivat. Sekin pieni maailma, kolme kesää, kaksi mökkiä kirkasvetisen järven rannalla - kahdeksan ihmistä niissä mökeissä. Nyt Ville oli Kaliforniassa, Santtu Vietnamissa. Seija oli Rodoksella, Jenni Tampereella terveyskeskuksessa, Mirva kai jossain opiskelijaboksissaan. Olli oli Oulussa seminaarissa, sen Eeva tiesi sattumalta, Olli oli kertonut silloin teatterin jälkeen ravintolassa. Kahdeksan ihmistä, kokonainen maailma, jokaiseen oli jäänyt jälki, ja kaikki oli kauan sitten kadonnut, hän itse ja alakerrassa itkevä mies täällä kaksin haaksirikkoutuneina."

Sama sana -nimisessä novellissa päähenkilönä puolestaan on kolmikymppinen perheellinen mies, joka kohtaa valintojen tekemisen rajat. Novelli tarkastelee osuvasti niitä hetkiä, kun ihminen kokee ulkopuolisuutta omassa elämässään. Mies on vaimonsa ja lapsensa kanssa kesälomamatkalla Muumimaailmassa, joka novellissa näyttäytyy kulissina. Mies on ihastunut työpaikallaan toiseen naiseen, mutta hän haluaa pitää ihastumisen kurissa ja nauttia siitä kontrolloidusti ja hetkittäin, kuitenkin pysyen sitoutuneena valintoihinsa ja perheeseensä, pettämättä vaimoaan:

"Mutta ihmismieli on hidas, sillä on suojauksensa, se jättää asiat käsittelemättä ja väittää niitä käsitellyiksi, siksi juuri siihen ei voi luottaa. Siksi voi herätä kello neljä aamuyöllä Naantalin Kylpylän perhehuoneessa ikävään joka turpoaa ja tihenee, valtaa koko huoneen ja täyttää sen vielä sittenkin, kun pieni poika puoli seitsemältä herää ja läpsyttää pari askelta isän ja äidin viereen."

Osuvinta kieltä Itkonen mielestäni käyttää kuvatessaan miljöötä, eritoten kaupunkia, ja hän käyttää miljöökuvausta hienosti henkilökuvauksen tukena.

Ei-nimisessä novellissa kaupunkia kuvataan tavalla, johon jokainen, jolla on minkäänlaista suhdetta mihinkään suomalaiseen pikkukaupunkiin, voi samastua: "Kaupunki oli sattunut jäämään pieneksi, mutta sillä ei ollut aikomustakaan kuolla. Se makasi radan varressa muuttumattomana ja vastahankaisena, ikuisesti itsensä kokoisena."

Siivet-novellin kaupunki on suurempi, mutta siinä on samaa samastuttavuutta: "Kaupunki oli kasvanut, levittänyt laitamiaan. Viisi kilometriä ennen keskustaa saattoi kuvitella saapuvansa suureenkin paikkaan: supermarketit, huonekaluliikkeet ja autokaupat reunustivat moottoritien laitaa niin kuin maailmassa nykyään on tapana. Kun sitten erkani liikennevirrasta ja nousi keskustan rampista kaduille, tunsi tulleensa huijatuksi. Kaupungin ydin oli ikuisesti muuttumaton - hiljainen, unelias ja ruutukaavassaan rauhoittava."

Huolimattomia unelmia -kokoelma on nimensa veroinen. Novellien maailmassa kohdataan haaveiden rajoja. Pitäiskö unelmoidessaan olla huolellisempi, jos sattuukin saamaan sitä, mistä haaveilee?


* * *
Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva teos
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja

tiistai 17. toukokuuta 2016

Janne Kuusi: Sielusta sieluun



"Helsingin sydän pysähtyi ja jähmettyi jääksi."


Like 2016. 323 s.

Janne Kuusen Sielusta sieluun on voimakas ja hieno historiallinen romaani, joka keskittyy perkaamaan Suomen ilmapiiriä 1940- ja 1970-luvulla. Aatteelliset aallot lyövät vuosikymmenten yli aina 2000-luvulle asti, ja maantieteellisesti tärkeää roolia näyttelee myös (Itä-)Berliini.

Romaanin keskushenkilöitä ovat Aune ja Maarit. Talvisodan alkaessa Aune on lukiossa opiskeleva nuori nainen, mutta sodat muuttavat hänen elämänsä suunnan. 1970-luvun tarinan keskushenkilö Maarit puolestaan on aatteellinen, vasemmistolainen taideopiskelija, jonka elämäntarina näyttäytyy yhtenä suurena hamartiana: epäonnisen rakkauseikkailun jäljiltä Maarit kaipaa maisemanvaihdosta ja niinpä hän päättää joltisestikin päähänpistosta hakea vaihto-opiskelijaksi DDR:ään, Berliiniin. Siinä missä sodat muuttavat Aunen elämän suunnan, Maaritille käännekohtana toimii DDR.

Jonkinlaisena romaanin mottona voisi pitää ensimmäisen luvun dialogista löytyvää Aunen salaisen rakkaussuhteen toisen osapuolen, Maurin, repliikkiä tilanteessa, jossa ilmahälytys katkaisee Aunen ja Maurin puistokävelyn: "'Älä välitä, ei meille käy kuinkaan', ihmeellisen levollinen Mauri lohdutti peloissaan vapisevaa Aunea. 'Pelko ei helpota. Se vain lamauttaa.'" Vaikka romaanin kumpikin keskushenkilö joutuu kokemaan hyvin rankkoja ja heistä itsestään riippumattomiakin asioita, pelkoon ei voi jäädä kiinni, tai koko elämä kuluu lamaantumisen kourissa.

Sielusta sieluun ei selittele asioita, vaan sekä Aune että Maarit elävät elämäänsä toisaalta tehden ne päätökset, jotka ovat heidän käsissään, ja toisaalta sietäen ne olosuhteet, joille he eivät voi mitään. Demokratia, tasa-arvo ja moraali ovat suhteellisia, niin kuin sekin, kuka tai mikä kulloisessakin (maailman)tilanteessa on ystävä tai vihollinen. Romaani herättelee ajattelemaan, että ihmisissä on niin paljon asioita, joita emme näe tai joista ei voi tai saa puhua. Elämän merkityksellisyys on kuitenkin löydettävä jostakin, vaikka elämässä saattaakin olla uinumis- tai latautumisvaiheita, joissa ihminen näyttää vain sopeutuvan tai ajelehtivan. Kun voimaa on tai tilaisuus tulee, oman elämän ohjista on otettava kiinni, olivatpa kohtalon käteen jakamat kortit sitten millaiset tahansa.

Sielusta sieluun peilaa rajaa oikeiden ja väärien valintojen, uskon ja epätoivon, luottamuksen ja petoksen välillä. Suoria vastauksia tai tuomioita romaani ei jakele, vaan se näyttää henkilöhahmonsa ambivalentissa valossa: kaikkialla on hyvää ja pahaa. Jos romaani jonkin mittarin oikeille ja väärille valinnoille antaa, se on se, että ihminen elää lopulta elämänsä alusta loppuun saakka itsensä kanssa: omiin valintoihinsa on voitava olla tyytyväinen tai ne on virhellisyyksineen kyettävä liittämään
osaksi omaa elämäntarinaa.

Piristävää romaanissa on sen naisnäkökulma: naisten kokemus talvi- ja jatkosodasta ja taistolaisaatteesta, ja toisaalta yleisemmällä tasolla naisten kokemus elämisestä, vaikuttamisesta ja selviytymisestä patriarkaalisessa maailmassa, jonka virallisissa tilanteissa ja valtakoneiston pyörteissä päätöksenteko ja muutoinkin aktiivinen rooli on miesten käsissä. Näine näkökulmineen Kuusen romaanin voi ajatella kirjoittavan myös vaiennettujen historiaa. Elämää tarkastellaan siitä näkökulmasta, jossa pitää miettiä, takaisiko avioliitto elannon ja aseman yhteiskunnassa, miten äpärälapsi vaikuttaa tulevaisuuteen, voiko raiskauskokemuksen jälkeen jatkaa elämää tai miten lesbopariin suhtaudutaan. Naisten valinnanmahdollisuudet elämässä rakentuvat eri tavoin kuin miesten, naisten on otettava huomioon valintoja tehdessään erilaisia asioita kuin miesten.

Sielusta sieluun on kerrassaan monitahoinen ja tarinaan mukaansa imevä romaani, jota ei malta laskea käsistään. Aunen ja Maaritin kohtalot jäävät vaivaamaan vielä lukemisen jälkeenkin.


***
Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, turvapaikanhakijasta tai pakolaisesta kertova kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
17. Kirjassa juhlitaan
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
44. Kirjassa joku kuolee
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Eveliina Talvitie: Hieno vai huono - Nainen jolla on maine



WSOY 2015. 239 s.

Eveliina Talvitien esseistinen tietokirja Hieno vai huono - Nainen jolla on maine käsittelee erilaisia naiseuden representaatioita ja arkkityyppisiä, naisille tarjolla olevia roolipositioita tarinallisuuden ja taiteen keinoin.

Kirja esittelee kaksitoista naiseuden arkkityyppiä, joita käsitellään historian fiktiivisten ja ei-fiktiivisten naishahmojen kautta. Kustakin naistyypistä paitsi kerrotaan faktuaalisia seikkoja, kunkin tarinaan kirjoitetaan jatkoa: naiset sijoitetaan sellaisiin tilanteisiin, joihin he voisivat joutua, ja heille kirjoitetaan sellaista tarinaa, joka tai jota heille voisi tapahtua. Hieno vai huono siis sekoittaa lajityypillisesti toisaalta tietokirjan ja novellikokoelma piirteitä, ja sisällöllisesti mukana on niin kulttuurihistoriallista faktaa ja tutkimustietoa kuin sepitettäkin. Kirjan konsepti on kiinnostava ja kirjoittamisen tapa tekee asioista helposti lähestyttävää - Hieno vai huono toimii loistavasti siis myös aurinkotuolissa tai riippukeinussa eli paikoissa, joissa tyypillisesti kaipaa kepeää luettavaa.

Kirja lähtee liikkeelle "Entisen tytön" arkkityypistä eli siitä, kuinka helposti nainen voi menettää maineensa. Toisena arkkityyppinä esitellään Barbara, joka paremmin tunnetaan nimellä Barbie. Tässä luvussa keskitytään käsittelemään ulkonäköodotuksia. Kolmas luku esittelee Lean, joka on tuttu Maria Jotunin avioliittohelvettiä kuvaavasta romaanista Huojuva talo. Huojuvan talon Lea rakastuu silmittömästi Eeroon, joka on itsekeskeinen, suorastaan narsisitimainen taiteilija. Miten tällaisesta suhteesta voi selvitä?

Neljännessä luvussa esitellään rajoja rikkova poikatyttö Peppi ja viidennessä luvussa tutustutaan Kleopartaan, jonka hahmossa yhdistyvät vallanhimo, sivistys ja viettelevyys. Kleopatran arkkityyppiä avataan muutaman eri esimerkkinaishahmon kautta, joista yksi on nimetty Rafaelaksi. Rafaela saa havainnollistaa, miten nainen pärjää patriarkaalisessa hyvä veli -työelämässä. Rafaela "tajusi kärsineensä koko elämänsä ajan tiarasyndroomasta. Syndroomaan sisältyy usko siihen, että kun tekee työnsä hyvin, joku huomaa ja asettaa tiaran puurtajan päähän." Mitä tiarasyndroomasta seuraa? "Rafaelalle selvisi, että tiarakruunajaisten odottamisen asemesta oli osattava välttää rakenteiden muokkaamia lokeroita, sillä jos ei ole tarkkana, alkaa huomaamattaan elää lokerossa, josta on todella vaikeaa päästä ylöspäin tai mihinkään suuntaan." Rafaelan tarinan yhteydessä Talvitie lainaa Nobel-palkittua kirjailijaa Alice Munroa: "Yleisin tapa luopua vallastaan on luulla olevansa sitä vailla."

Kuudentena arkkityyppinä on Kristian, ambivalentti ja androgyyni nainen, jonka esikuvana on kuningatar Kristiina. Seitsemäntenä lukija saa tutustua Lilithiin: "Ensin Jumala loi Aatamin ja Lilithin tasavertaisiksi maan tomusta. Sitten ilmeni, että Lilithin olisi kuitenkin pitänyt elää miehensä palvelijana ja maata tämän alla, joten hän karkasi Paratiisista. Lilithin mentyä Jumala loi Eevan, hyveellisen naisen, Aatamin kylkiluusta, jotta hän olisi nöyrempi ja tottelevaisempi."

Kahdekas arkkityyppi on Gustave Flaubertin Rouva Bovary -romaanista tuttu Emma, joka haluaisi maailman ja rakkauden sellaisina, kuin ne näyttäytyvät vaaleanpunaisten lasien läpi: avioliitto maalaislääkärin kanssa on turhauttava ja epätyydyttävä, kerrassaan liian arkinen. Emman luvussa esitellään paitsi porvarillista avioliittoa instituutiona myös romanttisen rakkauden historiaa: "1600-luvulla rakkaus kytkettiin heikkouteen ja sen uskottiin iskevän ihmiseen jostain ulkopuolelta kuin sairaus ja johtavan jopa kuolemaan. Onnellisuuteen rakkaus yhdistettiin vasta myöhemmin ja aviolittoon vasta tämänkin oivalluksen jälkeen, 1700-luvun loppupuolella."

Yhdeksäntenä arkkityyppinä esitellään Esmeralda, vapaana tanssiva mustalaistyttö Victor Hugon romaanista Pariisin Notre-Dame. Kymmenes arkkityyppi on Kreikan mytologian Helena, maailman kaunein nainen. Yhdentenätoista tutustutaan Luc Bessonin elokuvasta tuttuun Nikitaan ja teoksen päättää Maria-luku, jossa käsitellään niin Neitsyt Marian kuin Maria Magdalenan hahmoja.

Hieno vai huono esittelee siis varsin kattavan katsauksen erilaisia naiseuden arkkityyppejä, joista jokainen lukija varmasti kykenee tunnistamaan omiakin piirteitään ja sitä kautta myös peilaamaan näiden hahmojen kohtaamia ongelmia ja ratkaisumalleja omaan elämäänsä. Teoksen lopussa on myös lukukohtainen lähdeluettelo, josta löytää kiinnostavia teoksia lukulistalle.


* * *
Lukuhaaste 2016:
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja

Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen @ On The Rocks, Helsinki


En muista, milloin viimeeksi olisin käynyt Kaukon keikalla - siitä täytyy olla ikuisuus. Kombo Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen oli todella positiivinen yllätys. Anna Inginmaan tuotantoa olen kuullut aiemmin vain ohimennen, Hypnomenin lienen nähnyt livenä aiemminkin. Mutta selvästikin nämä kolme ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa, sillä On The Rocksin keikka torstaina 12.5. oli mielettömän hyvä!

Anna Inginmaan äärettömän sensuelli lavaläsnäolo ja Kauko Röyhkän omanlaisensa jylhyys saavat toisistaan osuvat, vastakohtaiset peilit, joiden taustalla Hypnomenin luoma musiikkimaisema svengaa vapaasti. Tällä keikalla ei voinut olla tanssimatta! Setti koostui hyvinkin erityyppisistä kappaleista, joista setin viimeinen ennen encorea, Juhannusyö, oli aivan mieletön.


Kari Hotakainen: Ihmisen osa



"Minun nimeni on Salme Sinikka Malmikunnas ja kaikki mitä minä sanon, painetaan sanasta sanaan tähän kirjaan."


Siltala 2009. 276 s.

Kari Hotakaisen Ihmisen osa on mainio romaani. Se on kertomus kertomisesta ja tarinoista, siitä, miten ja kenen kertomina tarinat ovat olemassa, kenellä on positio kertoa siten, että ihmiset kuulevat, kuuntelevat ja ovat kiinnostuneita kuulemaan tarinan. Tällainen henkilö on tietysti kirjailija. Ihmisen osan kirjailijalla ei tosin aluksi mene kovin hyvin: hän maleksii kriisissä ja tarinatta kirjamessuilla, missä hän kohtaa romaanin keskushenkilönaisen, Salmen, joka on eläköitynyt nappikauppias mutta jolla eittämättä on kertomisen lahja. Sen kirjailija huomaa heti hetken kohtaamisessa tupakkapaikalla, ja niinpä hän tarjoaa naiselle diiliä: jos nainen kertoo tarinansa ja kirjailija saa kirjoittaa siitä romaanin, nainen saa 7 000 euroa.

Romaani käsittelee siis myös kysymyksiä siitä, mikä kaikki on kaupan ja mihin hintaan. Möisitkö sinä elämäsi 7 000 eurolla? Rahan, vallan ja kertomisen tematiikka näkyy muutoinkin henkilöhahmojen tasolla. Naisen jo aikuisilla lapsilla ei mene kovinkaan vahvasti, mutta heidän peilinään on toisaalta vahvatahtoinen, ohjaileva ja hyvää tahtova äiti sekä mystinen audimies Kimmo, jonka hahmon kautta romaani irvailee niille hyväosaisille, joilla on kylmä, kova ja itsekeskeinen maailmankuva:

"Rupusakit vaelsivat muovikassit käsissään huolettomina ja vastuuttomina, täysin tietämättöminä varakkaiden huolista. He ripustautuivat sosiaaliseen turvaverkkoon ja keinuivat pikkukännissä iltapäiväunille. Yhteiskunta oli rakentanut heille monimutkaisen, mutta toimivan järjestelmän, joka mahdollisti sen, että he saattoivat hetkenä minä hyvänsä luovuttaa ja tipahtaa selkä edellä ja kädet sivuilla taaksepäin vuokratalon katolta varmoina siitä, että työttömyyskorvauksista ja toimeentulotuista kudottu verkko odotti alhaalla seuraavaa keinahtajaa. Valtio oli olemassa heitä varten, heitä varten se perustettiin."

Romaanin henkilökuvaus on herkullista, sillä se maalaa samanaikaisesti oivallista kuvaa Salmesta, jonka kautta suurin osa kertomuksesta fokalisoituu, kuin myös niistä henkilöistä, joista Salme kertoo. Näin Salme havainnoi esimerkiksi tytärtään Helenaa:

"Helenasta sanon tähän väliin yhden asian, menköön sitten nauhurille: se vanhimman lapsen vastuu istuu kiven murikkana harteilla läpi elämän, se syntyy suoraan isommaksi eikä se ole hyvä juttu. Murrosikäisenä siinä oli sellaista palvelijan vikaa. Tai ei vikaa, vaan luonnetta. Se katsoi pienempiensä perään, sammutteli valot, korjasi astioita pöydältä, järjesteli pipoja ja hanskoja. Palvelijan lapsuus on lyhyt, kyllä minä huomasin, kun se vielä nuorena naisenakin istui nurkassa, meikkasikin sillä lailla mekaanisesti, ei hurmausmielessä. Ihna niin kuin sillä raukalla olisi ollut vain velvollisuuksia, ei etuja. Sen kynnet oli lyhyet, muiden punaiset. Näytti vähän siltä, että kun muut tytöt tuijottivat taivaanrantaan, niin mieädn Helena katsoi linja-auton aikatauluja. Kyllä ihmisen lapsella pitäisi olla humpsutuskausi."

Ihmisen osa on sujuvaa, vetävää ja viihdyttävää luettavaa, mutta viihderomaanista ei ole kyse, sillä romaani ottaa epäsuorasti kantaa moniin tärkeisiin asioihin.

* * *

Kirjahaaste 2016:
17. Kirjassa juhlitaan
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Jari Tervo: Layla



"Minut kihlattiin kehdossa."


WSOY 2011. 362 s.

Jari Tervon Layla on mukaansatempaava, taiten rakennettu ja hyvin yhteiskunnallinenkin romaani. Päähenkilönä on kurdityttö Layla, jonka tarinaa seurataan Istanbulista Euroopan halki Suomeen. Layla on nuori nainen, tai pikemminkin tyttö, jonka kurdikulttuurikohtalo paljastetaan jo romaanin aloittavassa lauseessa.

Häät osoittautuvat kuitenkin vain lähtölaukaukseksi Laylan matkalle patriarkaalisen kulttuurin naiselle määritellystä ahtaasta marginaalista toiseen - paperiton nainen Euroopassa on kauppatavara, joka myydään ja ostetaan siekailemattomasti ja jolla ei ole sen enempää oikeuksia kuin kehdossa kihlatulla kurdinaisellakaan. Tervon romaani näyttää Laylan ajelehtimisen ja yritykset kohti parempaa tai edes jollakin lailla mahdollista elämää - eikä kaunistele tai kirjoita esiin minkäänlaista tuhkimotarinaa tällaisen naisen mahdollisuuksista sen yhteiskuntakoneiston rattaissa, jonka ohjaimissa ovat miehet, sijaitsipa tuo yhteiskuntakoneisto sitten Turkissa, Saksassa tai Suomessa.

Romaanissa on Laylan lisäksi muitakin keskushenkilöitä, jotka kukin näytetään samanlaisina elämänmahdollisuuksien etsijöinä kuin Laylakin, ja myös heidän vallankäytön mahdollisuutensa suhteessa omaan elämäänsä ovat rajattua tempoilua: on juoppo Helena, joka näkee prostituution keinona saada omaisuutta ja asemaa ja sitä kautta poikansa huoltajuus; on Tamara, joka salakuljettuu Suomeen samaan aikaan Laylan kanssa ja lupaa vapautumisensa hinnaksi synnyttää salakuljettajalleen pojan; on elämässään epäonnistunut kauppatieteiden maisteri Armonlahti, joka näkee sutenöörin uran ratkaisuna firmansa konkurssin aiheuttamaan ahdinkokierteeseen ja on filosofian ylioppilas Mika Jaussi, joka edustaa fanatismista viehättyvää ja ääri-ideologiasta huumaantuvaa länsimaista nuorta miestä. Kohtalot kietoituvat toisiinsa eikä kenenkään tulevaisuus lupaa tästä uhkapelistä palkinnoksi paikkaa paratiisissa.

Tervo maalaa Laylassa synkän maailman, jonka henkilö- ja tapahtumakuvauksessa on kuitenkin ironiaa ja huumoria. Sitä edustaa muun muassa seuraava suomalaisuutta kommentoiva lehdenlukukohtaus:

"Jussi selaili tahraiset iltapäivälehdet.
        Pakkanen oli kuulemma yllättänyt autoilijat, sadat korealaiskotterot livat simahtaneet tienposkeen. Viisituhatta vuotta oli asuttu Euroopan kylmimmässä kolkassa, mutta vielä pakkanen saapuu tammikuussa yllättäen.
        Tämä kansa kyykisteli täysin lahjakkuuttaan vastaavassa paikassa."

Myös kukin romaanin henkilöhahmo tuntuu päätyvän "lahjakkuuttaan vastaavaan paikkaan" - elämä on valintoja, joista jokaista ei kuitenkaan tehdä itse.


***

Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
34. Keskustelua herättänyt kirja
44. Kirjassa joku kuolee